Adventure Race Croatia - ARWS kisaraportti.

Northern Adventure Team - Jerry Aunula, Lauri Heinaro, Kaisa Saarimaa & Lauri Hollo

Taustaa:

Northern Adventure Team on perustettu 2018. Olemme kisanneet erilaisilla kokoonpanoilla Suomessa ja muutaman kerran ulkomailla lyhyissä kisoissa. Päätimme syyskuussa 2021, Lost in Kainuu 48h kisan jälkeen, ilmoittautua Kroatiaan.

Adventure Race Croatia:

AR Croatiaa on järjestetty vuodesta 2018 ja se kuuluu ARWS (Adventure Racing World Series) -sarjaan. Siis muun muassa kisan voittaja lunastaa paikan MM-kisoihin, jotka kisataan tänä vuonna Paraguayssa.

Alkuperäinen reittikirja on oheisessa kuvassa. Kisan aikana tapahtuneiden muutosten ja kahden CutOff:n jälkeen meidän kisamatkamme oli yhteensä noin 500km ja 98h seikkailua. Siitä tehtiin 350km fillarilla, 94km jalkaisin ja 56km kajakilla.

Valmistautuminen:

Omalta osalta talvi meni hyvin ja pystyin tekemään pitkiä harjoituksia. Pienen haasteen toi maaliskuun toisella viikolla sairastettu Korona. Onneksi se oli lievä ja treeniin tuli vain kahden viikon tauko. Kevään kovin treeniviikko oli Ranskassa, jossa nousua tuli 12 000m. Viikko onnistui hyvin mutta kotiinpaluun jälkeen kroppaan iski uudestaan flunssan oireita. Onneksi tuokaan ei kaatanut hyvään kuntoa, ainoastaan Salpaus-roga jäi väliin.

Joukkueen lopullinen kokoonpano saatiin valmiiksi noin 2 kuukautta ennen kisaa. Joukkueessa kisasi Lauri Hollo, Lauri Heinaro, Jerry Aunula & Kaisa Saarimaa. Joukkueen ainoa yhteinen pidempi treeni oli huhtikuussa 12h Salpaus-roga, joka jäi minulta flunssan takia välistä.

Ennen kilpailua

Kuten tiedetään, pitkässä kisassa tarvitaan paljon erilaisia varusteita. Viimeinen viikko kuluikin käytännössä kokonaan pakatessa ja tavaroita haaliessa kasaan. Oman haasteensa pitkään viiden päivän kisaan tuo ruokahuolto. Päätimme etukäteen että ruuat tuotaisiin suurilta osin suomesta. Evästaktiikka olikin haastavin rasti koska koko Suomen seikkailuskene oli innoissaan meidän ensimmäisestä kisasta ja jokainen jakoi omia vinkkejään. Suurkiitos kaikille, emme kuitenkaan ostaneet jokaisen antamien vinkkien mukaisia ruokia. Jos niin olisimme tehneet niin ruoat olisivat riittäneet 3 viikon kisaamiseen. Yritin saaduista vinkeistä ja omien aikaisempien kisakokemusten perusteella tehdä oikeat valinnat. Laskin itse kulutuksen olevan 200 kcal / tunti. Huollossa syötäviä pussiruokia en tähän laskenut, ne kaikki ovat extraa. Tiesin kokemuksesta että enempää kuin tuon 200 local en pysty syömään. Eväät painoivat Suomessa noin 7 kiloa. Lisäksi paikanpäältä ostettaisiin loput koska (katsoin etukäteen) kohteesta löytyy Lidl ja luotin että karkit, sipsit ja juomat saadaan Kroatiasta.

Suomesta tuotavat ruoat käsittivät pussiruoat, geelikarkit, geelit, urheilujuomat, patukat ja muutaman pussin karkkia.

Pakkaaminen Suomessa

Kaikki kamat tuli mahtua pyöräboksiin ja ruumaan menevään laukkuun. pyöräboksiin sain mahtumaan vain pyörän ja melontakamat ja vähän pientä sälää. Ruumalaukku painoi lopussa 22kg ja pyöräboksi vähän yli 23 kg eli yhtään tavaraa ei olisi enää mukaan mahtunut. Pakkaus vei todella paljon aikaa ja oli kunnon säätö jo ennen kisaa. Kiitos muuten tässäkin vaiheessa myös pyöräboksien lainaajille eli Petelle, Juhalle, Heikille ja Villelle.

Itse reissuun. Jerry lensi pelipaikoille Zagrebiin jo torstaina hyvien tarjouslentojen seurauksena. Muu joukkue tapasi perjantaina aamuyöstä Helsinki-Vantaan lentokentällä ja lensi Pariisin kautta Zagrebiin. Ensimmäinen jännitys oli perinteiseen tapaan se, että saapuvatko kaikki tavarat paikalle? Ja kyllä saapuivat. Seuraava operaatio oli saada kaikki boksit ja kisaajat tilataksiin. Onneksi kuski jaksoi pelata tetristä niin kaikki mahtui mukaan. Niin ja olimme muuten ennakkoon varanneet kyydin. Syyn tetrikseen aiheutti se, että kuski ei todellakaan tainnut ymmärtää viestiä "We have three really big boxes :D"

Saavuimme kevyen tetriksen jälkeen lentokenttähotelliin. Ensimmäisenä pyörät kasaan ja hyvin lyhyt testiajo. Kun kaikki oli todettu toimivaksi, oli vuorossa kävely LIDL:n ostoksille. Jokainen osti eväitä taktiikalla "karkkia ja sipsiä ja mitä kaikkea muuta keksii". Itse esim ostin oliiveja kisaan ja Heinaro osti suklaacroisantteja. Takaisin hotellille ja sitten oli vuorossa loppujen ruokien pussitus. Jokaiselle osuudelle pakattiin omat ”minigrip” pussit ja kirjoitettiin päälle pussin speksit ja tieto siitä, mihin boksiin kukin pussi menee. Suunnittelua helpotti se, että ennakkoon saadussa reittikirjassa selvisi milloin näkisimme bokseja (A, B, Pyörä tai kajakkikassi). Haasteen tähän toi boksien painot. A- & B-laatikko saivat painaa 30kg ja pyöräboksi sai painaa 25kg. Kajakkikassille ei ollut painorajaa mutta säännöt sanoivat että kassissa sai olla vain melontavarusteet, ei ruokaa tai juomaa. Kuitenkin osalla tiimeistä oli 2x 90 litran duffelia melontakasseina, kun taas meillä oli vain suksipussi, jossa melat, liivit ja valotikkumme olivat. Pääsimme lopulta aikaisin nukkumaan ja kellotimme 10 tuntia unta, suhteellisen luksusta.

Aamulla jo tutuksi tullut taksikuski Luca tuli hakemaan meidät takaisin kentälle koska sieltä lähti järjestäjien kuljetus Baskan kylään. Lentokentällä oli ihan maailmanluokan meininkiä kun bussi oli täynnä kokeneita seikkailijoita, niin ja me ensikertalaiset.

3h bussimatkan jälkeen saavuimme Baskan idyllisen rantakylään, kylän nimi hämäsi suuresti suomalaisia ennakkoon 😂😂. Kisan puolesta jokainen tiimi sai oman "Bungalow" eli noin 30m2 mökin terassilla. Mökki oli ahdas mutta terassilla mahtui hyvin välppäämään kamoja ja pakkaamaan bokseja.

Kävimme lauantai illasta hoitamassa pakollisten varusteiden tarkistuksen ja kisakuvat. Viimeistään nyt oli selvää että kyseessä oli MM-osakilpailu, upeat puitteet kilpailukeskuksessa, iso määrä kuvaajia ja hyvä tunnelma. Tuli todella hieno fiilis kun kaikissa tarroissa, liiveissä etc oli Suomen lippu ja saimme edustaa Suomea kisoissa. Saimme samalla huoltolaatikot mukaan. Aloimme heti pakkaamaan bokseja ja samalla pohtimaan paljonko tavaraa mahtuu boksien

painorajoihin. Päätimme ennakkoon että juomat lisätään vasta kun kaikki muut on sisässä jotta painorajoissa pysytään. Boksiin A tuli lähinnä ruokaa ja vaihtokengät ja boksissa B oli osat safkasta, makuupussit kaikille ja 2kpl makuualustoja. Makuupussit oli jälkeenpäin turhat sillä niitä ei avattu koko kisan aikana kertaakaan.

Sitten syömään hotellin buffaan. Kyseessä oli paikallinen eläkeläisten paratiisi, eli 200 eläkeläistä ympäri maailmaa buffetissa... Tapasimme myös Mareld AR porukan syömässä. Olivat tulleet myöhemmällä kuljetuksella kuin me. Uinnin kautta nukkumaan.

Sunnuntaiaamu ja kisaan 24h...

Aamulla aamupalan jälkeen pyöräkamat päälle ja lyhyt pyörälenkki, kestoltaan 45min. Lenkillä totesimme että Suomipoika kärsii helteestä +27 ja juoda pitää jatkuvasti... Sitten taas kamojen säätöä ja välissä lounas. Neljältä briiffi jossa selvisi että aamulla pyörät on koottuna ja boksit saavat painaa 12kg ilman pyöriä ja muuta infoa kisasta kuten cutoff aikataulut. Sitten takaisin mökille ja hirveä säätö kamojen painojen kanssa. Saimme Katilta onneksi puntarin lainaan, joten saimme kaikki mahtumaan mukaan ja kaikki menivät sallittuihin painorajoihin. Muut joutuivat laittamaan boksiin A loppukisan ruuat ja siirtämään TA4 pussin pyöräboksiin. Itse sain ihmeen kaupalla

kaikki tarvittavat ruuat pyöräboksiin. Tosin

tässä teimme suuren virheen kun jätimme jalkapumpun pois painorajojen takia. Tätä oltaisiin tarvittu melkein jokaisessa huollossa.... Boksien luovutus ja punnitus tapahtui illalla, meillä meni kaikki läpi mutta osa tiimeistä joutui säätämään bokseja paljon.

Maanantai kisa-aamu

Kello soimaan 4.30 ja nukkumaan. Lockdown jossa kartat jaettiin alkaisi 5.30 ja lähtö tapahtuu 8.00. Suunnitteluun oli selkeä taktiikka, Jerry piirsi Trek-osuudet, Kaisa melonnat ja kirjoitti merisuunnat valmiiksi ja Heinaro otti alun pyöräosuudet. Itse lähdin piirtämään lopusta käsin. Suunnittelun yhteydessä oli aamupalaa tarjolla, itse sain syötyä puolikkaan omeletin ja kupin kahvia. Kartat olivat suhteellisen selkeitä, odotin pahempia mutta kyllä reitillä selvisi että epätarkkoja ovat ja kiviaita sekoittuu lennossa polkuun... Selvästi jännitti enemmän kuin koskaan. 7.30 kartat olivat valmiina ja 40 karttaa repussa, painoivat noin 2kg lisää repussa... Oma reppu olikin lähdössä varmaan 7-8 kg. Tosin vettä oli kannossa 2.5kg + kartat.

Kisa käyntiin.

Leg 1 MTB 63km, + 1330 nousua, 6h

Kisan starttasi rantaraitti pitkin, asetuimme letkan loppupäähän. Heti alkuun olisi vajaan 500 m nousua. Omaa rauhallista tahtia ylöspäin, sijoituksista emme välittäneet. Ylhäällä huipulla aukesi uskomaton näkymä ja jatkoimme matkaa hiekkateitä eteepäin. Seuraavassa isommassa risteyksessä oli noin 5 tiimiä arpomassa. Itse olin 100% varma missä ollaan mutta aloin epäilemään itseäni ja tässä leivottiin 5min virhe. Olin siis oikeassa kun olimme ajaneet muutaman minuutin väärää tietä ja ympäri. Tämän jälkeen totesin että moni ei osaa suunnistaa ja nyt ei enään arvota muiden kanssa sitä, missä ollaan vaan keskitytään vain omaan suoritukseen.

Puolessa välissä osuutta Jerryllä alkoi krampata reidet lämpötilan seurauksena. Muutama suolatabletit naamaan ja vetonaru kiinni ja eteenpäin. Uskomattomalla tsempillä Jerry puski eteenpäin. Rastit tulivat vastaan odotetusti ja sai ajella upeita kivisiä polkuja ”Moon Platilla”. Tässä kohtaa totesin että kannatti tulla kisaamaan. Huoltoon ajeltiin samaa polkua kuin edellisenä päivänä.

Huolto 1.

Pyörät bokseihin, nopea vessakäynti, eväät 6h trekkiin ja sauvat käteen. Tähän kaikkeen suli 33min hyvää aikaa. Kuten Prittinen totesi ennen kisaa "jokainen minuutti mitä huollossa ei nuku on hukattu minuutti, niitä on vaikea juosta kiinni". Kärjellä meni muuten ekaan vaihtoon 8 minuuttia, maailmanmestaruuden kokemus näkyy.

Osuus 2, Trek 26 km, 780 nousua, 6h15min. Sis 200 m uinti.

Lyhyt pätkä asfalttia ja suoraa sauvat käteen ja nousemaan rinnettä ylös. Aurinko paahtoi niskassa ja vettä kului paljon. Itsellä oli tässä kohtaa kisan heikoin hetki. Olin jo valmis lopettamaan ja ärsytti kun askel ei ollut kevyt. Kuitenkin kokoajan eteenpäin upeita kivikkopolkuja. Suunnistus oli osuudella suhteellisen helppoa. Pidimme noin 2h välein lyhyen 5min tauon jossa lisäsimme aurinkorasvaa ja säädimme kamoja. Lopputulos tauoissa oli se, että koskaan ei päästy 5min vaan meni lähemmäksi 10min...

Osuuden loppupuolella oli noin 200m uinti, kamat kuivapussiin ja tässäkin arvottiin mitä mahtuu pusseihin kun ei ennakkoon testattu tarpeeksi että mahtuuhan kamat kolmeen kuivapussiin. No saatiin mahtumaan ja uimalla yli. Matka jatkui rantapolkua ja rantaraittia. Juuri ennen huoltoa pysähdyimme kaupassa ostamaan colat, jäätelöt ja kaksi pakettia kinkkua. Tehtiin ilmakuivatun kinkun syönnin FKT. Kotiin tultuani että toisen legin lopussa isä oli seurannut joukkueita Krk kaupungin sataman livekamerasta. Meitä ei näkynyt koska kiersimme juuri kameran takaa kauppaan.

Huolto 2.

Kajakkikassista melat, kuorivaatteet päälle ja kamat kuivapusseihin. Huollossa aika menee nopeasti mutta suurin kehityskohde onkin juuri huollot. Huoltoajat pistämme ensimmäisen kisan piikkiin.

Osuus 3. Melonta 18km, 3h15min

Melonta oli suurin kysymysmerkki etukäteen joukkueelle. Kaisa oli kokenut meloja, itsellä jonkun verran kokemusta mutta Heinaro ja Jerry olivat meloneet vähän. Tasaiset parit löytyivät ensimmäisellä yrityksellä ja yllättävän sujuvaa oli melonta. Eipä muuta kuin edessä olevaa majakkaa kohti. Matkaa majakalle 8km. Selällä näimme että vuorilla ukkosti. Itseä vähän jännitti jos ukkonen tulee luokse sillä silloin jäisimme saarelle jumiin. Rasti "inside cave" löytyi selkeästi vaikka ennakkoon varoiteltiin että rastille pitää uida. Ei onneksi tarvinnut. Kyllä shit on top on huono meloa ja koko yön oli ikävä omaa kajakkia. Melonnan lopussa sekoilimme ihan huolella niemien kanssa siitä , missä huolto on. Onneksi lautta näytti suunnan sillä huolto oli lauttarannassa. Tähän ei lopulta kulunut aikaa sillä koko ajan mentiin oikeaan suuntaan.

Huolto 3. 13min

Kajakista kamat pois, kuorivaatteet reppuun ja trekille. Eipä sen kummallisempaa, yksi parhaista huolloista tiimillä.

Osuus 4. Trek 7km, 400m nousua, 1h35min

Ei mitään maailmanluokan vauhtia tukkoisella kylmillä jaloilla mutta eteenpäin. Melonnan jälkeen on aina kylmä. Rasti "old chapel" löytyi helposti lamput päässä. Osuus oli selkeästi väliosuus.

Huolto 4. 55 min

Ennakkoon oltiin pohdittu että nukutaan täällä 1h, mutta porukka oli sen verran iskussa edellisellä osuudella että hylkäsimme suunnitelman. Teimme pussiruuat ja kokosimme pyörät, reppuun trekkikamat ja evästä 10h edestä. Tässä kohtaa Heikiltä saatu vinkki että yksi hakee vedet kaikkien ruokiin tuli käyttöön ja toimi hyvin. Huolto toimi kokonaisuudessaan eikä turhaa säädetty.

Osuus 5. MTB 15km, 350 m nousua, 1h30min

Alkuun rantaraittia ja sitten selkeää hiekkatietä eteenpäin huoltoon, taas välisosuus. Autoimme ruotsalaiset takaisin kartalle, olivat kolmistaan liikkeelle kun tiimiin suunnistaja oli sairastunut lauantaina. Hiekkatie jota ajoimme ei tuntunut loppuvan ollenkaan.

Huolto 5. 13min

Taas oltiin sovittu nopeasta huollosta, mutta tällä kertaa se piti paikkansa. Kengät jalkaan, shortsit ja säärystimet ja trekkaamaan. Jo kolmas onnistunut huolto putkeen.

Leg 6 Trek 18km aika 4h50min nousua 600m

Alkuun noin 15min virhe kun menimme väärälle polulle ja taas oltiin yhdessä ruotsalaisten kanssa. No yhdessä huomattiin virhe ja seuraava rasti, taas "old chappel" löytyi ja eteenpäin. Tässä kohtaa ruotsalaiset jättivät meidät hölkällä kun itse sauvakävelimme reippaasti. Rastit tulivat vastaan mitä vähän kylässä etsimme rastia ja seuraava rasti ”inside of cave” olikin sitten kisan hienoimpia rasteja. Osuus eteni tasaisesti ja ensimmäinen vuorokausi takana. Pohdimme että kohta olisi aika nukkua kun ilmassa alkoi olla väsymystä ja juttua ei enään lentänyt. Osuuden lopussa juoksimme jotta pääsisimme nopeammin nukkumaan.

Osuus 7, MTB 40km 570m nousua, 4h50mih + 75min unta + ruokailu 30min

Pyöräkengät jalkaan ja 2km matka rantaan kylään. Kauppaa etsimme 5-10min ja taas limut, kaksi pakettia kinkkua, patonki ja tonnikalaa mukaan. Hirveä säätö siitä, missä nukutaan. Itse olisin mennyt vain viereisen kahvilan penkeille mutta en saanut kannatusta. Loppujen lopuksi menimme hiekkarannalle aurinkotuoleihin nukkumaan. Söimme leivät ja kello soimaan 75min päähän. Heinaro nukkui kuin tukki mutta muut nukkuivat vähän huonosti. "Nopea lähtö unilta" eli 15min heräämisestä oltiin polkemassa, ei nopeaa toimintaa.

Taas ylöspäin noin 500m. Rasti "old chappel" oli jo tuttu määrite. Ajelimme taas hienoja polkuja ja hiekkateitä. Osuuden loppupuolella Jerryltä puhkesi rengas, sisuri sisään ja eteenpäin. Tähän kului vajaa 10min eli kerrankin oltiin tyytyväisiä. Rastit löytyivät selkeästi ja osuus eteni. Osuuden lopussa oli noin 5km todellista kivikkohelvettiä pyörillä. Kirosin jäykkäperän ja totesin että ostan täpärin kunhan täältä pääsen pois. Lopputulos en osta :D.

Huolto 7 / 8.

Nyt jouduimme ensimmäisen kerran Cutoffiin ja Trek 22kn jäi tekemättä, ehkä hyvä niin sillä voittajat menivät 30min yli odotetun ajan ja osuuden ennakoitu hitain aika oli 6h ja Mareld veti osuuden 6.5h aikaan, eli meille olisi ollut yli 7h osuus. Kroatian kivikkopolut ovat erittäin hitaita edetä.

Huollossa pyörät kasaan ja pussiruuat naamarin ja kuorivaatteet päälle ja eväät 10h melontaan. Huollossa meni yli tunti, hirveä määrä säätöä mutta lopulta vesille, ajan kanssa oppii ja säätö vähenee.

Osuus 9, 38km merimelonta, 8.5h

Alussa oli kuuma kun oli kuorivaatteet päällä sillä aurinko porotti taivaalta. Muutaman tunnin melonnan jälkeen pidettiin saarella lyhyt tauko ja laitettiin lamput päälle ja eteenpäin. Rasti vaikutti helpolta ennakkoon, rannassa luola mutta pimeässä vesillä ei niinkään. Kuitenkin rasti löytyi vain 5min rannan tutkimisen jälkeen. Osuus meni meiltä hyvin ottaen huomioon melontapohjan ja meidän melontataidot. Kaisa toi joukkueeseen suuren määrään melontaosaamista ja paljon pikku vinkkejä melontaan.

Heinaron penkki oli jotenkin tässä melonnassa rikki. Shit on topeissa kun on irralliset penkit niin liinoja ei saatu pysymään kireällä, johtuiko suolavedestä vai oliko remmit vain rikki. Ongelmasta seuraa toinen ongelma ja Heinaron huono melonta asento johti lonkan koukistajien kipeytymiseen. Onneksi tämä ei haitannut myöhemmin etenemistä.

Melonnan lopussa oli 6km avoveden ylitys. Tässä kohtaa oli kova vastatuuli ja muutamassa kohdassa tuntui että olimme paikallaan ja vastarannan majakka ei tullut millään vastaan. Itse meloin tämän pätkän jossain unen tapaisessa horroksessa, eli mela liikkui koko ajan mutta silmät kiinni ja ajatus ei kulkenut. Koko joukkue näki harjoja väsymyksen takia. Kisaa takana 46h ja unta vain tunti.

Lopulta kajakit rantaan ja huoltoon. Itse kuvittelin osaavani melontakartalla huoltoon, sillä huolto oli sama kuin huolto 4. Mutta pieni 5min virhe ja kunnon kartta repusta ja sitten se huolto tulikin vastaan.

Huolto 9. 40 min

Suurin yllätys oli huollossa nukkuva Mareld AR. Itse kuvittelin että ovat jo paljon edellä. Kamoja säätäessä ja puuroja tehdessä Mareld tuli juttelemaan ja kertoivat että joutuvat keskeyttämään. Tämä harmitti todella paljon meitä. Saimme kuitenkin virtaa Mareldin näkemistä ja Joni tarjosi meille colaa mukaan. Kiitos tästä!

Sen verran perusasioista tuli palautetta että sen puuron voi syödä kävellessä ei huollossa. Pikku asia mitä ei tajuttu mutta onneksi jatkuvasti saa hyviä oppeja kokeneilta.

Osuus 10, Trek 38km, +1400m nousua 15h15min, sis 1.5h unta.

Alkuun 45min kävelyä pois kylästä ja nukkumapaikkaa etsimään. Kerrankin paikka löytyi nopeasti. Kuorivaatteet päälle muille ja Heinaro makuupussiin.

Heinarolla kun oli makuupussi mukana sillä tämä löytyi boksista A kun makuupussit piti olla boksissa B. Tämä oli ainoa pakkausvirhe eli vähällä selvittiin ottaen huomioon ennen kisaa suuren varustesäädön. Unta 90min ja itse nukahdin suoraan ja heräsin kun kello soi. "Kamat kasaan 2min ja baanalle" niin taas säädettiin 15min kamoja ja aurinkorasvaa. Tässä kohtaa meiltä tippui kompassi maahan jonka huomasimme vasta myöhemmin. Trek eteni upea rinnepolkua ja odotettu rasti "really big bench" oli upea nurmikko ranta. Tässä lyhyt 5min jalkojen huolto ja rakkolaastarit jalkoihin. Pohdimme myös ongelmaa vesien kanssa. Lähdimme rinnettä ylöspäin hyvällä sykkeellä ja nousimme taas 500m. Ylhäällä oli kova tuuli ja pohdimme tulevaa melontaa mitenköhän melonta menee tässä kelissä. Vedet loppuivat osalla tässä kohtaa joten pienen (2km) kierto viereiseen kylään hakemaan vettä oli välttämätön sillä edessä olisi vielä 7-8h matka. Lyhyen etsimisen jälkeen raksamiehet päästivät meidät sisään täyttämään pullot ja matka jatkui.

Nyt sitten noustiin oikeasti kunnon sauvarinnettä ylös paikallista fasaania huipulle. Huipulta matka jatkui todella hidasta harjannepolkua eteenpäin. Kuvittelemme että otamme tunteja takkiin mutta muutkin etenivät noin 2-3kmh harjanteella. Rastiväli oli pitkä ja itseä rastiväli alkoi ärsyttämään rankasti. Lopulta rastilta rinnettä alas. Eipä muut tiimitkään edenneet tässä nopeasti kun kärjelle jäimme vain 25min. Tässä kohtaa oli minulla kisan toinen heikko hetki ja päädyin jopa ehdottomaan muutaman rastin skippaamista jonka muu tiimi onneksi tyrmäsi heti. Join loput colat ja olo nousi kohisten, kun annoin kartan Jerrylle ja sain keskittyä vain etenemiseen.. Special orienteering 7km meni hyvin, Jerry veti mutta 5/8 rastia oli väärissä paikoissa joten näitä arvoimme vähän. Joukkueen vahvuus on ehdottomasti kolme pätevää suunnistajaa, kun joku sanoo että vetää niin muut luottaa. Nyt Jerry veti aivan nappiin ja muut tultiin nöyrästi perästi. Trek päättyi suurimpaan yllätykseen koskaan. Melonta peruttu ja jäimme yöksi saareen sillä emme ehtineet lauttaan. Emme olleet saaneet tätä tietoa aikaisemmin joten tässä kohtaa kaikkia ärsytti suunnattomasti.

Huoltsikalta saimme toastit ja paninit sekä järjestäjiltä 2 pussia nuudeli. Ruoat naamariin ja unta 5.5h. Itseäni ärsytti ettei venettä tai edes bokseja saatu käsiin, ne odotti vasta rannalla... Kolme muutakin joukkuetta joutui jäämään rantaan yöksi. Onneksi järjestäjiltä sai viltin ja yhden makuupussiin. Kaisa nukkui avaruuslakanalla ja viltillä, Heinaro omalla makuupussilla ja minä & Jerry samassa makuupussissa. Uni tuli helposti olihan takana jo 63h seikkailu.

Aamulla pääsimme ensimmäiseen lauttaan ja sovimme että nyt ei sitten enään nukuta vaan painetaan samoilla silmillä maaliin.

Huolto 11. 55min

Pyörät kasaan ja huomasimme että Jerryn eturengas oli tyhjä, nopeasti uusi sisuri sisään ja ilmat siihen. Yllätykseksi uusi sisuri olikin valmiiksi rikki, no seuraava sisään ja ilmat sinne. Lopussa jotain säädettiin myös Heinaron renkaiden kanssa, en vain muista mitä. Ei lähdetty viimeisenä huollosta eli positiivista.

Osuus 12 MTB, 83km +16km 2600m nousua, 11h20min

Osuuden alkuun 16km ja noin 400m nousua, sillä alkuperäinen osuuden alku oli melonnan vaihdossa ja tänne piti pyöräille. Saimme pidettyä hyvää vauhtia tämän pätkän. Sitten suoraan nöyränä 500m nousuun, jossa Heinaron rengas hajosi. Lisäsimme litkua renkaaseen ja matka jatkui. Tässä kohtaa kaikki mukaan otetut kolme CO2-patruunaa oli käytetty joten pumpulla piti äheltää ilmat renkaaseen.

Seuraava rasti löytyi helposti, mutta sitä seuraavalle muu tiimi epäili reitinvalintaa koska kartalla oleva polku oli aluksi 2m leveää hiekkatietä sitten 10cm leveää polkua ja lopuksi polkua ei ollenkaan. Kuitenkin jälkeenpäin katsottuna GPS todisti että olimme koko ajan "polulla". Tie tuli vastaan ja rastikin lopulta. Nyt oltiin noustu 3h aikana lähes tonni ylöspäin. Seuraavat pari tuntia ajeltiin hienoja polkuja ylhäällä vuorilla. Jerry oli välillä vedossa ylämäissä. Muutamat tiimit näkyivät välillä ympärillä. Seuraavaksi pitkä noin 5km alamäki lasku asfalttia, ja pitkälle rastivälille jossa oma keskittyminen herpaantui ja luulin jo olevani ulkona kartalta. Heinaro näytti missä ollaan mutta en millään uskonut koska maastossa oli teitä mitä ei ollut kartalla. Paikalle saapui Issy adventure Ranskasta ja nöyrästi kysyttiin missä ollaan ja oikea sijainti heiltä (Heinaro oli koko ajan oikeassa) ja rastille. Muutama tylsä hiekkatie rastiväli tähän väliin ja huoltoon.

Huolto 12. 38min

Saimme järjestäjiltä kaksi vaihtoehtoa joko polkea seuraavalle TA:lle tai trekata. Arvoimme hetken mutta päädyimme jatkamaan pyörillä saimme tällöin myös uudet kartat loppuun sillä reittiä oli lyhennetty kaikilta vajaa 100km. Juuri ennen lähtöä keskeyttänyt jenkki tiimi tuli huoltoon mukana 4 boksia ruokaa. Olivat tilanneet vähän ylimääräistä kisan jälkeen ja tarjosivat sitä meille ja ranskalaisille. Jälkeenpäin saimme kuulla “You eat so fast and you looked so happy when you got chicken wings” tämä piti paikkansa :D

TREK 13. 34km, vaihtui MTB osuudeksi 22km ja 900m nousua

Osuuden vaihtuminen harmitti, mutta emme olisi ehtineet trekkiä sillä kärki veti 10.5h joten meille olisi ollut yli 15h osuus pimeässä. Ainakin maisemat olivat upeita osuudella kuvien perusteella. Vaihdossa olin ainoa kuka tajusi laittaa lampun valmiiksi, taisin unohtaa ohjeistaa tämän. Sillä pimeä laskeutui 1h ajamisen jälkeen. Välillä kannettiin, välillä tönättiin, välillä ajettiin kivikkotietä ja polkua ylös ja mahtui tähänkin yksi 10min suunnistusvirhe.

Huolto 13. 75min

Ruuat bokseista A & B ja sisätiloihin tekemään pussiruuat, kaikki tekivät pussiruokia aivan liikaa. Edellisestä lämpimästä ruuasta noin 34h eli kaikilla oli kova nälkä. Itse söin puolikkaan pastakupin, puolikkaan nuudelikupin ja puolikkaan blåband pussiruaan, huonoa suunnittelua sillä paljon ruokaa lensi roskiin. Samalla saimme ohjeet kisan viimeiselle osuudella ja pakkasimme kamat noin 11h osuudelle. Ylhäällä vuorella oli 6 astetta lämmintä eli kylmä tuli. Kisafiilis oli vähän kadoksissa mutta sovittiin 00.00 lähtö ja suuri yllätys kaikki olivat valmiina 23.58.

MTB 14. 102km. noin 2000m nousua

Kaikilla oli fiilis että kohta tämä ohi mutta ajetaan nyt ensin tämä osuus. Alkuun 15min sekoilua kartan kanssa ja kärryille. Vaelluspolulla sai kantaa pyöriä miljoonan kaatuneen puun yli joten uusi suunnitelma lennosta ja rastille. Seuraavalle rastille 5min virhe sekoilun takia, alkoi porukka olla vähän sekaisin tässä kohtaa kisaa. Seuraavalle rastille sitten kunnon sekoilua, menimme niemien kanssa aivan sekaisin, mutta ajoimme eteenpäin ja sieltähän rasti löytyi. Tässä kohtaa oli varmaan neljä tai viisi tiimiä meidän ympärillä. GPS ei näytä tätä sekoilua koska koko ajan mentiin lähemmäksi rastia mutta epäilimme sijaintia useasti. Seuraavalla välillä Jerry heitti melkein etuperin voltin pyörällä väsymyksestä, onneksi pahemmin ei käynyt, ainoastaan juomarakko hajosi repusta. Seuraavassa ylämäessä Jerryn vaihtaja hajosi eikä suostunut vaihtamaan kunnolla isoimmalle vaihteelle, Heinaro alkoi korjata ja itse menin maahan nukkumaan 3min ajaksi kunnes Kaisa huusi että auto edessä ja pomppasin ylös salamana. Auto olikin ambulanssi, ensihoitajat luulivat että olimme hälyttäneet apua. Selvisi että Ruotsalaiset ovat 1km päässä soittaneet apua kun olivat kylmettyneet. Ensihoitajat varmasti hieraisivat silmiään kun kaksi säätää pyörää ja yksi makaa keskellä tietä nukkumassa.

Rasti “sheriff's office” olikin joku intiaanikylä tms ja selfie rastilla ja eteenpäin. Heinaro lauleli tällä välillä jotain joka ärsytti itseäni suuresti. Pienet asiat alkavat ärsyttää yli 90h jälkeen suunnattomasti. Osuuden loppupuolella alamäessä porukka meinasi nukahtaa satulaan, onneksi kukaan ei kaatunut mutta veto alkoi olla poissa, olisi pitänyt jaksaa pitää kiirettä yllä vielä lopussakin.. Loppuun 50-60km asfalttia ja maaliin. Ennen maalia vielä 400m putkeen nousua ja siitä sitten 12km pitkä loppusuora alamäkeen. Maalissa oli jotenkin pöllämystynyt olo, väkeä oli paljon hurraamaassa ja kiire loppui seinään. Moni kuvasi videoita nettiin ja itse kommentoin mitä sattuu oluesta ja kisasta. Järjestäjät ohjasivat meidät kuvattavaksi ja sen jälkeen Juha Prittinen toi meille ison kasan sämpylöitä joita söimme tyytyväisinä samalla kun juttelimme Mareld AR kanssa kisasta, itse olin kyllä aivan pihalla maalissa, hyvä että tiesi mikä maa, mikä valuutta.

Tästä suoraan hotellin buffaan syömään ja sitten kämpille suihkuun osa nukkumaan ja osa jäi purkamaan kamoja. Illalla vielä palkintojenjako, jossa kaikki maaliin päässeet kutsuttiin lavalle, eli samalle lavalla kuin maailmanmestarit noustiin. Jotenkin maaliin tulon jälkeen en muista mitä tapahtui kunnolla. Itse heräsin 5min jälkeen hikoiluun ja tärinään eli unista ei tullut mitään. Taisi kroppa käydä vähän ylikierroksilla.

Aamulla bussiin 7.00 ja lentokentälle ja kotona noin 2.30 yöllä.

Suosittelen Adventure race Croatiaa kaikille, järjestelyt täysi kymppi. Kyydin lentokentältä, majoitus järjestäjien puolesta ja kaikki toimi hyvin. Kartat ihan ok, ei Suomen tasoa mutta paremmat kuin odotin. Loppuun vielä iso kiitos skenelle! Kaikki auttoivat ennakkoon todella paljon ja kiitos varusteiden lainasta Heikki Hihnala, Juha Lehtonen, Ville & Jaakko Mäkelä, Pete Forsman.

Tiimin kommentit

Kaisa: “Hollo pyysi minua joukkueeseen 2 kk ennen kisaa. Varasin lentoliput, vähensin hiihtolenkkejä, ja aloin totutella tossua ja pyörää Kroatiaa varten. Hollo lupasi reissusta t-paidan, mutta saatiinkin vielä mitalit ja hieno reissu. Jerryn, Hollon ja Heinaron kanssa reissu sujui rennon mukavasti. Jerry oli porukan tarkin suunnistaja, ja tiesi nuppineulan pään tarkkuudella missä ollaan, vaikka ei olisi nähnyt karttaa tuntiin. Hollo oli joukkueen päällikkö, joka piti kurin yllä. Heinaro oli joukkueen ilopilleri ja pyöränhuollon erikoisosaaja. Koko kolmikko suunnisti hyvin ja aina pystyi luottamaan, että rastille tullaan. Itse sain kartan käteen melonta-osuuksilla, mikä toi mukavaa vaihtelua matkan kulkuun. Ostin kaikki ruuat Suomesta ja osan toin tuliaisina takaisin. Kisan epänormaalimmat hetket koin sen melonnan lopussa, jossa olimme kaikki nähteet harhoja “jotenkin tuntui, että nuo tyypit eivät ole samoja, kenen kanssa lähdin tähän kisaan”. Parina aamuyönä oli pientä pahoinvointia, joka helpotti auringonnousun jälkeen. Jossain vaiheessa saattoi kivikon loppumattomuus tuntua mielessä ja jalkapohjissa, mutta kummasti sitä kroppa palautuu lajin vaihtojen aikana. Joukkueen hyväntuulisuus vaikutti ettei unen kanssa ollut ongelmia. Maalissa oli lievästi pihalla suuresta ihmismäärästä, en oikein osannut sanoa mitään. Mukavaa oli, että suomalaiset olivat meitä vastassa.

Jerry: Itseä jännitti aika paljon kisaan johtavina viikkoina oman treenin ja ylipäätänsä kisavalmistautumisen vähäinen määrä. Edessä olisi kuitenkin yli kaksi kertaa pidempi, ja vähintään saman verran rankempi, kisa kuin koskaan aikaisemmin. Ennen kisan alkua kaikki meni aika ongelmattomasti, ja kaikki pääsimme varusteinemme lähtöviivalle asti (joka oli pienoinen ihme). Kisan ensimmäinen osuus oli itselle vaikein; oliko sitten syypäänä vähäinen treeni, helle, vaiko mikä, tunnit 2-6 kisasta jalkojeni melkein kaikki lihakset kramppasivat jatkuvasti. Onneksi tiimikaverit reagoivat nopeasti ja tehokaasti, ja krampit saatiin pois loppukisan ajaksi. Maasto kisoissa oli erittäin haastavaa, ja suunnituskin tarjosi omat vaikeutensa. Suhteessa kisan pituuteen kartalla pysyttiin kuitenkin hyvin, eikä suurempia pummeja sattunut. Maaliin pääsimme koko joukkue suhteellisen ehjänä sekä hyvällä fiiliksellä, joten kisan tavoitteet enemmän kuin saavutettu. Kisa oli kokemuksena kaikilta osin mahtava. Erittäin hienot maastot tarjosivat silmänruokaa, ja kisasta kertyi hurja määrä oppeja seuraaviin kisoihin. Omalta osalta täytyy vain kerryttää maastopyöräilykilometrejä, petrata huoltojen sujuvuutta, ja opetella suunnistamaan myös pyörällä (kuulemma ensi vuonna saan olla pääsuunnistaja sekä jalkaisin että pyörällä). Tästä hyvä jatkaa seuraavaan kisaan!

Loppuanalyysi

Taktiikka: ehjänä maaliin ja tasainen suoritus, toteutui täysin. Kukaan ei maalissa ollut täysin loppu ja kaikilla oli hyvä fiilis. Tietenkin kovempaa olisi voinut mennä mutta silloin olisi varmasti tullut enemmän ongelmia. Joukkueen suunnistus tuntui radalla olevan välillä epävarmaa mutta maalissa saimme kuulla että se oli erittäin sujuvaa ja vähän virheitä kisan pituuteen, pitää olla armollinen itselle.

Reppujen painoa pitää höylätä pois, jotta saadaan juostua enemmän. Joten kohta kunhan on nukuttu niin alkaa kaikkien varusteiden punnitus ja excel taulukon tekeminen. Lisäksi oma pyöräboksi pitäisi rakentaa.

Mutta sitten niihin huoltoihin ja taukoihin. Liikaa oltiin huollossa, mutta tästä oppii paljon. Vaikka kaikki auttoivat koko ajan toisia niin silti aina aikaa kului. Paljon tuli myös 5-10 min taukoja kun joku sääti jotain tai kävi puskassa. Tähän otetaan Haatajan ohje “jos yksi käy puskassa, niin kaikki käy” Lisäksi pitäisi muistaa että kisassa on mukana kolme kaveria kaivamassa reppua niin reppua ei tarvitse aina ottaa selästä pois. Paljon opittiin ja uudestaankin ollaan lähdössä kisaamaan. Itse olen ylpeä joukkueen suorituksesta ja kaikki auttoivat kaikkia heikoilla hetkillä.

Seuraavan kerran viivalla Virossa Expedition Estonia heinäkuussa, sitten onkin kysymys että minne sen jälkeen? Voi olla että Espanjassa tai Tsekeissä ollaan viivalla mutta katsotaan, järkätään nyt ekana 24h Roga-SM kisat.

Iso kiitos vielä yhteistyökumppaneille Nivalan Teollisuuskylä, Espoo Liikkuu, Absoluteblack.cc, Exel poles ja BUFF Suomi!