-Raportointivastuussa tällä kertaa Heinaro
Ei kauhean kauas tarvitse lähteä kotoa saadakseen eksoottisen seikkailukokemuksen.
Northern Adventure Teamin kauden toinen kansainvälinen seikkailu suuntautui tällä kertaa Itäiseen Viroon, Narvan kaupunkiin ja sen lähiseutuihin aivan Vladimirin tontin kupeessa. ARES (Adventure Racing European Series) Expedition Estoniasta oli jo ennakkoon tiedossa tulevan hieno ja haastava kilpailu, sillä ratamestaristossa nähtiin maailman kovimpiin tiimeihin kuuluvan Estonia ACE:n jäsenistöä. Joukkueessa kisasivat Laurit Hollo & Heinaro, Jerry Aunula ja Aino Prittinen.
Ennakkoasetelmat kilpailuun olivat joukkueen jäsenistön sisällä hyvin mielenkiintoiset ja erilaiset; ¾ tiimistä prosessoi henkisesti ja fyysisesti vielä edellistä pitkää kilpailua erinäisin miettein ja viimeinen neljännes oli lähdössä ensimmäiseen vuorokauden mittaiseen urheilusuoritukseen.
Joukkueen miehet olivat toukokuun puolessa välissä kisanneet valtavan mittaisen Adventure Race Croatian, joka oli pituudeltaan reilu neljä vuorokautta non-stop -kisaamista Kroatian armottomassa luonnossa. Yleisenä ohjesääntönä kilpailuista täysi fyysinen palautuminen on karkeasti yksi viikko / kisattu vuorokausi. Henkinen palautuminen onkin sitten asia aivan erikseen…
[Suosittelemme lukemaan tämän raportin jälkeen tarinamme Kroatian reissusta!]
Huolena jokaisella meistä oli näin ollen siis riittävä palautuminen ja kilpailukunnon saavuttaminen uudelleen. Varsinaisesti mitään ihmeellisempää valmistavaa treeniblokkia ei Viron kisaa ennen ehtinyt tehdä. Aivan perinteisiä “vanhoilla pohjilla” meininkiä ei kuitenkaan tehty, mutta huomasimme kaikki kuinka hyvin tähänastisella kokemuksella kisaan pystyi lähtemään ilman isompaa stressiä. Pohdin kovasti, olemmeko menettäneet aivan täysin kosketuksen todellisuuteen, kun 24h+ kilpailuun lähteminen ei tunnu juuri miltään. No, kaikkihan on loppujen lopuksi suhteellista. Olihan kisa kuitenkin liki neljä kertaa “lyhyempi” kuin Kroatia; vähän kuin maratonin juostuaan kymppi ei tunnu enää niin pelottavalta.
Itse koin Kroatian jälkeen tietynlaista turtuneisuutta lähteä uudelleen kisaamaan ja keskusteltuamme asiasta oli koko kolmikko asiasta samalla sivulla. Onneksemme huomasimme, ettei tämä johtunut siitä että olisimme aivan kuolleita sisältä AR Croatia -PTSD:t mielessä vainoten, vaan siitä, että tekemisessä ja valmistautumisessa alkoi näkyä selkeitä rutiinien piirteitä. Varusteiden pakkaus ja energioiden suunnittelu alkoi olla jo aika selkeää. Aikaisemmista kokemuksista osaamispaketiksi kumuloituneet rutiinit näkyivät myös itse kisasuorituksen aikana, josta hieman myöhemmin lisää.
Joukkueen kovana naisena mukana oli tiimin Aino Prittinen, jolle tämä Retki läbi Eesti oli ensimmäinen pidempi, yli 12h kilpailu. “Valmistauduin kisaan viikoittaisilla juoksuharjoituksilla ja kerkesin käymään muutaman kerran melomassa sekä maastopyöräilemässä. Lentopallokauteni venyi pitkälle keväälle mikä esti ideaalin valmistautumisen 24h kisaan. Tiesin kuitenkin että talven hiihtolenkit sekä säännöllinen punttitreeni on pitänyt pohjan kunnossa. Talvella osallistuin 7 Summitsiin sekä keväällä Himos-Jämsä Adventure kisaan, joista sain hyvät pitkät harjoitukset. Niistä selvinneenä tiesin, että tulen jotenkin selviämään 24h kisasta”, tuumasi Aino valmistautumisestaan.
Matka alkaa
Torstaina 30.6. tiimi suuntasi Focuksen peräkärryineen Ekerö-Linen lauttaan. Pientä jännitystä alkumatkaan toi erittäin tyhjä tankki; pihinä miehenä halusin tankata auton lätäkön toisella puolella, jossa bensa olisi huomattavasti halvempaa. Auton mittarin range näytti 0km lautasta lähtiessä. Tämä oli kuitenkin tarkasti optimoitua, sillä auto jaksoi kunnialla lähimmälle bensa-asemalle.
Tätä lukuun ottamatta yleisesti ottaen Viroon lähtiessä tunnelma oli rento. “Fiilis oli hyvä kisareissuun lähtiessä. Stressaavaa on kamojen säätö, mutta itse kisa ei enää Virossa jännittänyt. Joukkueen jäsenet huolehtivat omista kamoista hyvin sekä työnjako oli selkeää, mikä laski jännitystä,”ajatteli Aino.
Jännitystä ja klassista kisakiirettä laski myös ajan riittoisuus, sillä saavuimme pari päivää ennen starttia Narvan kaupunkiin. Siinä ehti ihan käydä ihailemassa paikallisia nähtävyyksiä pyörän päällä “Tour De Narva” -meiningillä ja käydä terdellä.
Expedition Estonia, alkoi junamatkalla Rakveren kaupunkiin, josta yllä olevan kuvan etappien mukaisesti oli määrä taivaltaa läpi itäisen Viron takaisin Narvan kaupunkiin. Matkaa olivat Ensaarin veljekset & co. suunnitelleet kisaajien riemuksi 240 kilometriä, voittajien ajaksi arvioiden 17h.
Rakvereen saavuttuamme nousimme busseihin jossa saimme kilpailun kartat. Aloimme välittömästi suunnittelemaan rataa. Jerry aloitti trekking -osuuksien reitinvalintojen suunnittelusta ja Laurit alkoivat setvimään pyöräilyosuuksia. Laureista toinen, Hollo, jo usean kisastartin kapteenin saappaissa kokenut kaveri ei pahemmin tässäkään hetkessä vapissut. “Kapteenin rooli alkaa sujua rutiinilla. Nyt taas oli vastuulla reissun suunnittelu ja taktiikan luominen,” virkkoi Hollo.
Kilpailussa käytetyt kartat olivat haastavia, sillä ison mittakaavan (ja ajoittain kyseenalaisen kartoituksen) lisäksi käytössä oli ilmakuvakarttoja, jotka olivat käytössä muutamilla rastiväleillä. Annettu rata kierrettiin tyypilliseen seikkailu-urheilun tapaan järjestyksessä, mutta muutamilla rastiväleillä oli rogaining -tyylinen lähestymistapa, jossa rastit sai kiertää haluamassaan järjestyksessä. Voittajahan on luonnollisesti se joukkue, joka saapuu ensimmäisenä maaliin koko radan tai pisimmälle sen kiertäneenä koko joukkueen voimin.
Race Scheme, aika-arviot venyivät todella paljon tästä
Prologi 15min juoksu
Expedition Estonia alkoi vauhdikkaalla sprintillä vanhan linnoituksen raunioissa, joka suunnistettiin monitasoisella hybridi-kartalla, joka hyödynsi sekaisin ilmakuvakarttoja, valokuvia ja perinteisiä 2D karttoja. Suunnistuksen sprinttien puolelta eniten (silti vähäistä) menestystä saavuttaneena vedin tämän prologin. Maaston 3D mallintaminen kartalle ja kartasta saadun informaation konvertoiminen maastoon soveltaen pisti kyllä harmaat aivosolut tekemään täysillä töitä. Selvisimme noin 15min linnoitus-sprintin varsin mainiosti ja starttasimme ensimmäiselle pyöräosuudelle kymmenen kärjessä.
Osuus 1. MTB 105km + 6km juoksu, 8h 53min
Kisa alkoi vauhdilla ja letkoissa ajettiin hurjaa vauhtia. Tasaisella vedimme porukassa reilua 30km/h, joka on kisan matkan suuruusluokka huomioiden varsin napakkaa vauhtia maastopyörillä vedettäväksi. Vaikka tietty rehellisesti koko rata oli Virolaiseen tyyliin suunnistuksellisesti vaativaa, tarjosi tämä osuus erityisen paljon haasteita ilmakuva- ja pullautuskarttoineen. Pyöriä tuli tetsattua keskellä soista metsää yhdellä rastivälillä yli tunnin ja karttojen vaikealukuisuuden vuoksi sekoilimme yhden 20min virheen, lähinnä vain epäluulon valtaamina edeten hitaasti. Vaikka suunnistustyöskentely oli muuten todella sujuvaa, sattui meille edellä mainitun lisäksi muutama 2-5min virhe.
Olimme etukäteen taktikoineet, että ensimmäisen reilun sadan kilometrin pyöräosuuden juoksupätkillä emme ensimmäisellä vaihtaisi kenkiä ollenkaan ajan säästämiseksi. Tämä oli yksi mainio taktinen edistys huoltonopeuksien vauhdittamisessa. Seikkailukisoja vuosikymmeniä kiertänyt konkari Juha Prittiseltä opimme myös, ettei reppua tarvitse ottaa pois selästä kun sieltä jotain tarvitsee, sillä tueksi löytyy kolme muuta kaveria tekemään sen. Vähäisen vaatteiden ja kenkien vaihdon lisäksi Hollo kisasi koko kisan ilman sukkien vaihtoa treenatakseen jalkojen kestävyyttä. Keskellä osuutta oli lyhyt ja sähäkkä swimrun -osuus vanhassa kaivoksessa. Vedet olivat kirkkaita ja viilensivät kesähelteessä mukavasti.
Pyöräilyosuuden loppupuolella aamu alkoi jo sarastamaan. Minua alkoi yllättävästi hieman nukuttamaan, joka minulle etenkin näin aikaisin kisaa, oli hyvin epätavallista. Tämä ei kuitenkaan ollut niin vakavaa kuin Kroatiassa, jossa meinasin 4. aamuna jatkuvasti nukahdella pyöräillessä. Väsymys toi lähinnä vain epätarkkuutta keskittymiseen suunnistuksessa. Muu tiimi ei väsymysongelmista juurikaan kärsinyt tässä vaiheessa kisaa. Onneksi pian huollossa sai kofeiinia eliminoimaan torkahteluriskit.
Osuus 2. 16km Trek, 3h36min
Pitkän pyöräosuuden jälkeen huolsimme nopeasti ja aloitimme 16km coastal trekin syöden samalla huoltopaikan antimia. Näin säästimme 10 minuuttia, kun emme jääneet picnicille huoltoon. Osuuden alussa oli lyhyt noin 15m lasketutuminen, jonka Hollo suoritti rutiinilla. Me muut jouduimme tyytymään tikkaisiin, jotka varmaan olivat vaarallisimmat kuin itse laskeutuminen. Tämä osuus oli maastoltaan ja luonnoltaan suorastaan eksoottinen, kuin jonkun trooppisen saaren hiekkarannalla olisi kuin ollut. Itämeren vihreänharmaa vesi kuitenkin muistutti, ettemme olleet Thaimaan turkoosien vesien äärellä. Läpi kisan vallitsi Heinäkuun lämpöaalto ja läpi kisan päivälämpötilat olivat +30 asteen hujakoilla ja yöllä lämpötila pysyi reilusti +20 asteen yläpuolella trooppisen kosteasti.
Coastal trek
Koko kilpailussa näimme laajalla spektrumilla useita erilaisia maastotyyppejä; Toisinaan saattoi luulla olevansa jossain Etelä-Amerikan maassa, sillä luonto oli paikoin yllättävän trooppista. Kuitenkin maisemat vaihtelivat isosti aina autioista hiekkarannoista, läpipääsemättömiin ryteikköihin ja Kauko-Itämaisista kalastajakylistä aina Neuvosto-aikaisiin "mikähän hitto tämä on?" -betoniviidakkokonstruktioihin.
“Aika meni siivillä ja vaihdot ripeästi. Trekeille varasin nestettä paljon joka painoi repussa liikaa. Onneksi pojat auttoivat sen kantamisessa, niin pystyimme nostamaan vauhtia,” kommentoi Aino ensimmäistä lajinvaihdosta.
Biitsijuoksu sujui suunnistuksellisesti varsin mallikkaasti ja jäimme toiselle Suomi-tiimille vain
15 minuuttia osuudella. Kilpailun arvioidut tavoiteajat olivat jo tässä vaiheessa alkaneet venymään ja osuudelta leikattiin pois kaksi rastia. Kauniista maisemista huolimatta osuus venyi melko monotoniseksi hölkkäilyksi vesirajaa myöten, jännitystä ja vaihtelua loivat vain loputtomalta tuntuneen kivikon kivien muotojen, kokojen ja määrän vaihtelu jalkojen alla. Todellisuudessa paperille lätkäisty 16km tuntui paljon pidemmältä aikaisemmin mainitun yksitoikkoisuuden lisäksi myös Hollon suorittama köysilaskeutuminen. Samaan aikaan muu tiimi laskeutui muutama kymmentä metriä kallion jyrkännettä erittäin kiikkeriä tikapuita.
Rasti 39. Waterfall, rastille tultiin yhdessä Heitin tiimin kanssa.
Osuus 3. 41km MTB, 4h12min
Nopean huollon jälkeen toinen pidempi pyöräosuus starttasi. Osuudella nähtiin urbaania, Neuvosto-teollisia rakennelmia, kuten kaivosalueita. Osuudella sattui noin 15min pummi ja molemmat suunnistajat olivat ihan kuutamolla olinpaikan suhteen, kun kartta oli vain valkoista ja metsässä kiemurteli ainakin 20 polkua. Tästäkin selvittiin kun vain valittiin lotolla ura jota ajaa, ja tultiin sattumalta isolle tielle joka oli kartassa. GPS-seurannasta tätä virhettä ei voi havaita, sillä seurannan kartta paljon parempi kuin kisakartat. Meneminen ei siis aina ole yhtä sujuvaa, kuin miltä se kisakatsomolle vaikuttaisi.
Osuus 4. 21km TREK, 4h12min
Jo etukäteen kuumoteltu 20km suo-trek Narvan eteläpuolisilla avosuoalueilla tarjosi odotettuja haasteita. Usea rastiväli tällä osuudella vaati todella tarkkaa keskittymistä suunnistustyöhön, sillä kartalta pudottua olisi ollut äärimmäisen vaikeaa löytää itsensä takaisin kartalle. Suopätkillä täytyi olla siis jatkuvasti hereillä, ettei näin käynyt.
Tässä vaiheessa Ainon jalkapohjat olivat lähes 15h kisaamisen varsin hellänä.
Aino kommentoi toisen trekin ajatuksia: “Jännitin milloin unen puute iskee kisassa, mutta onnekseni se ei iskenyt minuun missään kohtaa. Totta kai heikkoja hetkiä aina on ja ne tulivat minulle suo-trekillä, mutta pistin vain poikien perässä ja ajoittain vedossa töppöstä toisen eteen ja ajattelin, että jokainen askel on maaliin päin. Toki kyseisen trekin loppupuolen soratiepätkä tuntui jalkapohjissa samalta kuin olisi kävellyt lasinsirujen päällä ilman kenkiä. Opin siis että tarvitsen uudet pitkiin kisoihin soveltuvat kengät.”
“Boog-osuus” [boog= Eestin kielellä suo] oli pitkä ja raskas, etenkin loppuosasta. Suo-osuudella aikapaine ehtiä melontaosuudelle niin, että ehtisimme suorittaa sen ennen pakollista klo 23-03:03 dark-zonea. Tuona aikana joessa ei saa enää edetä, vaan kilpailijoiden tulee rantautua pimeän ajaksi. Syynä tälle oli se, ettei joki ollut ihan mikä tahansa puro, vaan Viro-Venäjä-rajajoki. Ilmeisistä syistä myös joen oikealle puolelle rantautuminen oli ehdottoman tärkeää, ellei sitten mielinyt Siperiaan parin vuoden “kesäleirille”.
Tähän aikatauluun emme noin kahdella tunnilla ehtineet, joka tarkoitti meille kilpailun käytännössä kuin kilpailun loppumista; Vaikka saimmekin tuloksen, olivat kaikki väliin jätetyt rastit tuoneet paljon aikasakkoa. Syynä tälle oli se, ettemme olisi aikataulullisista syistä voineet jäädä pitämään dark-zonen taukoa, sillä muuten emme olisi ehtineet kirjautua ulos hotellistamme, emmekä myöskään paluulaivalle. Pohdimme porukalla, että aika varmasti olisimme muuten pystyneet selvittämään radan kokonaisuudessaan.
Osuus 5. 20km MTB 1h29min
Opiskelijoina kilpailuissa meille on aina tärkeää mainio euro-per-kilometri-suhde, joten päätimme suorittaa vielä viimeisen lyhyen pyöräosuuden ja ajaa maaliportin läpi. Sattumoisin kohtasimme sunnuntain aamuyönä Bull Adventuren ja ajoimme yhdessä osuuden maaliin. Tämä oli mainio tilaisuus seurata ja kokea huipputiimien kisatyöskentelyä. Opimme paljon kommunikaation tärkeydestä ja saimme makua kärjen menosta. Ketju pysyi kireänä, mutta onneksi pysyimme kiitettävästi peesissä Mäkelän veljesten orkesteroimasta vauhdista huolimatta. Bull Adventure oli kilpailussa loistavasti 2. aikaa käyttäen noin 25h 30min. Kärjelle he jäivät 1h 45min.
Kärjen tuloksista huomaa varsin konkreettisesti radan ylimittaisuuden, sillä kärki jäi lasketusta tavoiteajasta noin 7 tuntia. Luonnollisesti suoritus piteni meilläkin ja lyhennetyllä reitillä käytimme aikaa hieman reilu 25,5 tuntia kerryttäen matkaa noin 230km. Osuusajat sisältävät myös huolloissa käytetyn ajan.
Maalissa urakka takana, kello noin 1.30 ja takana noin 40h valvomista
Tästä huolimatta kilpailu oli erittäin hieno kokemus ja kehittävä oppirahamatka, vaikka kisasuoritus sujui jo mallikkaasti rutiinilla. Vielä riittää paljon opittavaa, että AR Kroatian pituisissa seikkailuissa perusvauhti ja huoltonopeudet vastaisivat 24h kisojen sujuvuutta. Faktahan on, että tekemällä oppii ja määrätietoisesti eteenpäin me mennään, oli tiellä sitten soita, nokkosia tai muita ihania esteitä. Tätä työtä ja itsensä kehittämistä vaikeidenkin koitosten kautta vaatii maailman kovin laji.
Tiimin kommentit
“Oma meno oli tasaisen vahvaa läpi kisan, itse en vaihtanut sukkia joka vaikutti vahvasti jalaopohjien kuntoon, mutta ei mitään dramaattista. Ehdottomasti rankempi kuin Kainuun 24h kisat.... Uni meinasi tulla lauantaina päivästä fillarilla mutta trekille siirtymisen jälkeen ei unihiekasta ollut tietoa.
Mainio Viron kisa ja suosittelen lämpimästi muillekin, jos haluaa kokea haastetta enemmän kuin mitä esimerkiksi Lost in Kainuu tai Ursak tarjoavat.” -Hollo
“Kisan pakotettu keskeyttäminen harmittaa koko ajan enemmän ja enemmän näin jälkeen päin, mutta tämä on oppimista ja valmistautumista aina seuraavia koitoksia kohti. Tietää mitä tekee jatkossa toisin. Kaiken kaikkiaan hyvä tiimi ja suoritus!” -Aino
“Itse kisa meni omalta osaltani oikein hyvin. Vaikka keli oli lämmin, nesteytys ja ruoan tankkaaminen meni ongelmitta. Lisäksi väsymys ei vaivannut oikeastaan yhtään koko kisan aikana, vaikka iltalähtö tarkoittikin kisan loputtua 40 tunnin pätkää ilman unia. Lihakset jaksoivat myös painaa Viron avosoilla mallikkaasti, ja varastoonkin jäi vielä hieman energiaa ensi kisoja varten.
Näistä lähtökohdista on hyvä lähteä valmistautumaan kohti Tsekkien MM-rogaa ja Espanjan EM-kisoja; vielä pitää omalta osalta petrata pyörällä mäkikuntoa sekä suunnistustaitoa.” -Jerry
Kuvat järjestäjiltä, omasta goprosta ja Harri Hollolta.
Коментарі